Style is War 2019-11-27T00:16:20+02:00 Blog Integration Feed Generator https://style-is-war.vuodatus.net/ Kirikiri https://style-is-war.vuodatus.net/ <![CDATA[Syyshämärä]]>  Syksy.

Onko aika haaveilut jättää?
Onko aika totuuden viiltävän?

Että yksin pimeässä, kylmässä,
saan kevääseen asti kulkea?

Ilman suuntaa, ilman ystävää?
Ilman valoa, pimeässä, tunnustellen edeten?

Vai saanko seurakseni sinut, 
vaikka haave oletkin.

Tuotko valoa pimeyteeni,
onko taskussasi kynttilä?

]]> 2011-08-27T18:42:01+03:00 2019-11-27T00:15:15+02:00 https://style-is-war.vuodatus.net/lue/2011/08/syyshamara Kirikiri https://style-is-war.vuodatus.net/ <![CDATA[Riita]]>  Helvetinmoista huutoa
Sanat tarkoitettu satuttamaan
Miekkana viiltämään, leikkaamaan elämää

Sitten ollaan hiljaa
Käännetään selät 
Ei enää kiinnosta, ihan sama

Hiljaisuus viikon ajan
Viikko, vaikka tuntikin tuskaa
Mutta viikossa ehtii unohtaa

Kaksi vaihtoehtoa
Unohtanut riidan
Unohtanut rakastaa

Ensimmäistä toivon,
mutta koskaan ei voi tietää
 

]]> 2011-04-02T11:21:01+03:00 2019-11-27T00:15:17+02:00 https://style-is-war.vuodatus.net/lue/2011/04/riita Kirikiri https://style-is-war.vuodatus.net/ <![CDATA[Pitäkää se ehjänä!]]>  Älkää rikkoko sitä! Ettekö te näe että siinä on särö? Ettekö te näe että siihen sattuu? Ettekö te näe, että te olette syy sen kaikkiin ongelmiin? Oletteko te tyhmiä? Se yrittää parhaansa mukaan sulautua joukkoon, se yrittää saada teidän hyväksynnän. Se tekee kaikkea typerää koska se haluaa edes jonkun hyväksyvän sen kokonaan. Arvatkaa vaan oliko se tyytyväinen kun edes joku sanoi välittävänsä siitä. Voisitte edes joskus kertoa sille missä se onnistui, kertokaa sille, että se on teidän parhaita kavereita. Tai jos ette pysty siihen, niin pyytäkää edes anteeksi.

(Lue Aineissa: style-is-war.vuodatus.net/blog/)

]]> 2011-04-01T20:22:01+03:00 2019-11-27T00:15:20+02:00 https://style-is-war.vuodatus.net/lue/2011/04/pitakaa-se-ehjana Kirikiri https://style-is-war.vuodatus.net/ <![CDATA[Me]]> Me katsomme kun kuihdut
Me katsomme kun katoat
Me emme ole pahoillamme.
Me sanotaan että voi ei

Mutta emme me oikeasti välitä.

]]> 2011-04-01T18:37:01+03:00 2019-11-27T00:15:22+02:00 https://style-is-war.vuodatus.net/lue/2011/04/me Kirikiri https://style-is-war.vuodatus.net/ <![CDATA[Laiturilla]]>  Junan ikkunasta katselen noita rikkinäisiä sieluja. Pirstoutuneita ihmisparkoja, jotka eri keinoin vielä lisää itseään pirstovat. Laiturilla he istuvat, hukkuvat omaan surulliseen todellisuuteensa jota pullonpohjan läpi katsovat. Haluan kääntää pääni pois, mutta en pysty. Onneksi juna lähtee ja vie minut pois. Laiturille jäävät särkyneet sielut pulloineen ja siellä luultavasti ovat myös huomenna. 

]]> 2011-04-01T17:11:01+03:00 2019-11-27T00:15:24+02:00 https://style-is-war.vuodatus.net/lue/2011/04/laiturilla Kirikiri https://style-is-war.vuodatus.net/ <![CDATA[Katsotaan samaan suuntaan]]>  Yön pimeys on hiljainen, kun kömmit varovasti viereeni. Olet lämmin, kun kiedot kätesi varovasti ympärilleni. Painat hiljaa huulesi hiuksiini, varot etten heräisi. Luulet, että nukun.
"Rakastan sua kulta. En osaa sanoa sitä sulle päivisin kun jutellaan, en osaa sanoa sitä sulle kun kävellään käsi kädessä puistoon. Mut mä silti rakastan sua ja sä oot mulle se kaikkein tärkein", kuiskaat. Tunnen kuinka jokin liikahtaa sisälläni ja silmäni kostuvat. En tiedä, kuinka monena iltana olet tätä minulle toistanut. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta kun kuulen sen itse. Painaudun sinua vasten ja yksi pieni, kuuma kyynel karkaa ihollesi. Hätkähdät ja tunnen kuinka yrität pimeässä tavoittaa katsettani, joka tällä hetkellä on suunnattu suljettuihin luomiini.
"Säkin oot mulle tosi tärkee. Mä rakastan sua hirveästi", saan sanottua tukahtuneella äänellä. Rakkaus ja kaikki ihana puristaa rintaani ja olen pakahtua. Voiko näin suuria tunteita ollakaan?

Huomaat heti huolen silmistäni, kun tulet taas yhden pitkän päivän jälkeen kotiin. Kierrät kätesi ympärilleni ja kysyt, mikä minulla on. Änkytän ja huokailen ja revin ajatuksiani joka suuntaan. Lopulta aukaisen suuni ja sanon asiani suoraan, tökerösti.
"Mä oon raskaana". Tunnen, kuinka jähmetyt hetkeksi ja pidättelen kyyneleitä. En todellakaan ole valmis tähän.

Herään sairaalan valkeuteen ja tiedän, että jokin on poissa. Pieni sikiö, josta olisi voinut tulla ajan saatossa ihminen, se on poissa. Tai hän. Makaan hiljaa paikallani ja kuuntelen hiljaisuutta. Oloni on turta. Helpottunut ja revitty, mutta turta. Sairaanhoitaja pistää päänsä sisään ovenraosta. Hän kysyy vointiani, minä kysyn sinua.
"Se nuorimies? Istuu tuolla käytävässä kalpeana kuin lakana. On istunut jo useamman tunnin. Itse asiassa-", hän katsoo kelloaan "-on tainnut istua koko sairaalassaolosi ajan". Hymyilen surumielisesti, sellainen sinä olet. Hoitaja poistuu käytävään ja hetken päästä sinä tulet sisään, vaisuna ja kalpeana, mutta tulet kuitenkin.
"Hei kulta", sanon hiljaa. "Rakastan sinua". Sitten lääkkeet ottavat vallan ja nukahdan.

Yön pimeys on hiljainen, kun kömmit varovasti viereeni. Olet lämmin, kun nostat toisen kätesi lantiolleni. Tiedät, etten nuku. Tämä on ensimmäinen yö kotona sen jälkeen. Emme puhu abortista, itse asiassa tänään emme ole puhuneet oikein mistään. Olet etäinen, mutta luen sinua kuin avointa kirjaa.
"Kulta, mikä on?" kysyn hiljaa ja silitän poskeasi. Voin melkein tuntea sen, kun vedät henkeä sanoaksesi "ei mikään", mutta sitten huokaiset ja olet hetken hiljaa.
"Mä oon vaan niin pettynyt itseeni", sanot sen suoraan. Pimeydessäkin saatan erottaa turhautuneen ilmeesi.
"Sulla ei ole syytä, sä tiedät sen".
"Mutta kun tuntuu siltä. Mä... Mä saatoin sut raskaaksi, mun takia me jouduttiin... sä jouduit..."
"Ole hiljaa", sanon pehmeästi ja painan sormeni huulillesi. "Me selvittiin siitä. Me ollaan kunnossa. Me ollaan yhdessä, eikä meidän tarvitse vielä huolehtia lapsesta. Mä oon hyväksynyt sen, ottanut kokemuksena. Ei se tietty mikään paras ollut, mutta sun vuoksi mä voin tehdä mitä vain."
"Mä vaan en kestä itseäni. On vaan niin syyllinen olo, tai vastuuntunnoton. En mä tiedä!"
"Ihan turhaan on. Sitä paitsi, sä toimit itse asiassa hyvin vastuullisesti. Okei, me molemmaat mokattiin se alku. Mutta sä tuit mua ihan heti ja olit mukana kaikkialla. Sä teit kaikkea ja enemmänkin".
Et vastaa enää, mutta voin melkein kuulla sinun hymyilevän vähän. Painaudun lähemmäksi ja suutelen sinua, ja se suudelma on täynnä rakkautta.

Elämämme on palannut normaaliksi. Olet jälleen oma itsesi. Naurat ja vitsailet, hemmottelet minut piloille ja saat minut tuntemaan oloni loistavaksi. Välillämme kaikki on kunnossa, ehkä jopa paremmin kuin ennen. Yhteiset vastoinkäymiset ovat lujittaneet meitä ja tunnemme toisemme entistäkin paremmin. Osaamme riidellä, emmekä varo rikkomasta toisiamme, koska tiedämme, ettei niin voi käydä. 

Seison ikkunan ääressä ja katselen hämärtyvää iltaa. Auringonlasku on kaunis ja olen juuri aikeissa lähteä ulos, kun ilmestyt äkkiä taakseni ja kiedot kätesi ympärilleni. Katselemme yhdessä auringonlaskua ja tunnen välillämme olevan rakkauden. Käännät minut ympäri ja suutelet rakkaudella ja intohimolla.
"Paskat auringonlaskusta", mutisen ja työnnän sinua varovasti kohti makuuhuonetta. Vilkaisemme molemmat vielä kerran ulos, ennen kuin siirrymme pimeälle puolelle.

Sitähän rakkaus on, katsomista yhdessä samaan suuntaan.

 

]]> 2011-03-31T18:46:01+03:00 2019-11-27T00:15:27+02:00 https://style-is-war.vuodatus.net/lue/2011/03/katsotaan-samaan-suuntaan Kirikiri https://style-is-war.vuodatus.net/ <![CDATA[Suklaata]]>  Sä ojensit mulle suklaata.
"Minttusuklaata", mä sanoin.
"Kai sä tykkäät mintusta?"
"Joo minttu on hyvää. Tosin, mä tykkään enem-..."
"Mul on kyl tavallistaki suklaata jos tykkäät siitä enemmän."
"Ei ku-..."
"Mä voin kyl hakee. Tai jotain muuta!"
"..."
"Mitä?"
"Mä vaan meinasin sanoo, et tykkään minttusuklaasta, mut enemmän kyl tykkään susta."

]]> 2011-03-20T17:01:01+02:00 2019-11-27T00:15:29+02:00 https://style-is-war.vuodatus.net/lue/2011/03/suklaata Kirikiri https://style-is-war.vuodatus.net/ <![CDATA[Tunteita]]>  Mä vihaan sua tänään. Mä voin päättää sen nyt. Mä tykkään susta huomenna, senkin mä voin päättää nyt. Mä voin päättää mitä vain. Mä voin antautua tunteille, hetken mielialoille ja kaikelle muulle selittämättömälle. Mutta vaikka kuinka päättäisin, mä en voi täysin lakata välittämästä. Joskus se ottaa päähän niin helvetisti.

]]> 2011-03-17T17:59:01+02:00 2019-11-27T00:15:31+02:00 https://style-is-war.vuodatus.net/lue/2011/03/tunteita Kirikiri https://style-is-war.vuodatus.net/ <![CDATA[Se tunne]]> Se jysäys vatsanpohjassa. Meidän katseet kohtas ja mä tiedän että säkin tunsit sen. Sun katseesta näki sen salatun hymyn ja sen pienen vihjauksen siihen ihanaan tunteeseen. Olisin ehkä halunnut vain jäädä katsomaan sua, ehkä vähän hymyillä sulle. Ehkä säkin olisit halunnut. En uskaltanu, parempi niin. Aina voi haaveilla. Ja jos sä uskallat, niin voit uskoa, että et tule pettymään.

]]> 2011-03-17T17:53:01+02:00 2019-11-27T00:15:34+02:00 https://style-is-war.vuodatus.net/lue/2011/03/se-tunne Kirikiri https://style-is-war.vuodatus.net/ <![CDATA[Aineissa]]>  Voi helvetti, älä kuole, mä ajattelin ja katoin sun kuihtuvan. Kaikki se, mitä sä parhaimpina päivinäs joskus olit, oli kadonnu. Sä olit niin pohjalla, onneks taloissa on lattiat, ettei voi enää alemmaksi vajota. Mä en tienny, olisko pitäny itkeä vai kenties antaa sulle kunnon läimäytys poskelle. Huutaa, et HERÄÄ! Sä olit niin menossa elämäs ohi. Ja mä en voinu muuta, kuin katsoa sivusta. Sä sekoilit tosi paljon, sönkötit ja horjuit ja kaikki nauro sulle. Ei se oikeasti ollut hauskaa, ei edes niistä, jotka nauro. Ne esitti, et oli ihan jees, että sä olit siinä kunnossa. Oikeasti ne katsoi sua huolissaan, koitti löytää jotain, jolla auttaa. Koitti antaa käden, mutta niin, ettei kukaan olisi nähnyt. Sillä huumeethan oli ihan jees. Ainakin siinä vaiheessa, kun on juonut itsensä promillen humalaan ja on valmis kokeilemaan kaikkea. Sä sait läimäytyksiä olalle. Mitäs mies! Otitko säkin! Hyvä homma hei! Ota ens kerral vähä vähemmän, ni on kivempaa! Ja me muut vaan kuunneltiin sivusta ja katseltiin niitä rikottuja sieluja, joiden silmien takaa paistoi epäilys, että puhunko mä nyt ihan siitä, mitä mä ajattelen? Väliin tuli loma ja me kaikki hiljaa pienissä mielissämme toivottiin, että sä olisit taas okei. Että loman jälkeen vastaan tulisi se aito, energinen sähläri, jolle oli oikeasti kiva nauraa, jos se mokas. Jonka kanssa naurettiin, kun se mokas.

Että sellaista lähimmäisenrakkautta.

]]> 2011-02-18T15:46:01+02:00 2019-11-27T00:15:36+02:00 https://style-is-war.vuodatus.net/lue/2011/02/aineissa Kirikiri https://style-is-war.vuodatus.net/